Paperit pitäisi saada järjestykseen. Ihmiselle, jolla on Aspergerin oireyhtymä tämä voi olla ylivoimainen tehtävä.
– Siinä tulee hirveän paljon informaatiota samaan aikaan. Papereihin pitäisi laittaa reiät ja kaikki oikeaan paikkaan, minä en jaksa ajatella, Paula Tilli sanoo.
Tukholmassa asuva Paula Tilli sai Asperger-diagnoosin reilu 10 vuotta sitten. Mutta jo lapsesta saakka hän on tuntenut olevansa erilainen.
– Jo ensimmäinen mielikuva minulla on esikoulusta kuusivuotiaana, muut lapset olivat villejä ja tykkäsivät leikkiä, minä tykkäsin olla sivussa ja katsoa.
Aspergerin oireyhtymä on autismin kaltainen poikkeavuus, jolloin sosiaaliset tilanteet saattavat olla hankalia. Ihmisen voi olla vaikeaa tulkita ilmeitä tai kirjoittamattomia sääntöjä, tai hän voi ottaa asiat kirjaimellisesti. Toisilla aistit ovat herkkiä, jolloin kirkkaat valot, halaaminen tai kättely voivat tuntua epämiellyttäviltä. Haasteet ovat yksilöllisiä.
– Yleensä minulle on vaikeata, jos muut ihmiset eivät ymmärrä minua. Jos muut ihmiset sanovat, että minun pitäisi tehdä näin tai näin. Minulla on hirveän herkkä makuaisti, en syö keittoja ja patoja. Muille ihmisille se on ongelma, mutta minä otan omaa ruokaa mukaan, ei se minulle ole ongelma, Paula sanoo.
Kirjoitti kirjan kolmessa kuukaudessa
Paula Tillillä on myös keskittymishäiriö ADD, mikä on melko yleistä Aspergerin oireyhtymän saaneilla. Arjen pyörityksessä häntä auttaa kotiavustaja. Mutta hänellä on myös vahvuuksia juuri Aspergerin ansiosta.
– Osaan keskittyä vain yhteen asiaan kerralla, mutta sen teen hirveän hyvin eikä millään muulla ole väliä.
Eräässä keskittymisen puuskassaan Paula Tilli kirjoitti Aspergerin oireyhtymästä kirjan kolmessa kuukaudessa. Kirja on ilmestynyt sekä suomeksi että ruotsiksi ja sen sanomana on hyväksyä Aspergerin saaneet sellaisina kuin he ovat.
Tilli pitää Aspergeristä luentoja kouluissa ja kunnissa, ja kimmoke kirjaan tuli luennolta.
– Kuulin pojasta, jolla oli harrastuksena tiekarttojen lukeminen, ja sitä ei hyväksytty. Pojan kaverit tykkäsivät käydä viikonloppuisin ryyppäämässä. Se ei ollut ongelma, mutta tiekarttojen lukeminen oli. Minua rupesi ärsyttämään tämä juttu. Kun menin kotiin, päätin, että nyt rupean kirjoittamaan, Paula kertoo.
Paula ei haluaisi olla toisenlainen, hän viihtyy erilaisena.
– Mutta edellytyksenä on, että voin elää elämää joka sopii minulle. En kutsuisi elämääni tavalliseksi, vaan rutiininomaiseksi. Minulta kysytään usein, voinko elää normaalia ja onnellista elämää. Sanon että en voi. Minun on valittava, ja olen valinnut onnellisen elämän.