Maarit Turtiainen penkoo valokuvalaatikkoa, johon on tallentunut muistoja Turkista yli 30 vuoden ajalta. Rikkain kuvasto on 90-luvun alusta, jolloin Turtiainen opiskeli Turkissa valokuvausta. Se, että hän on asunut Suomessa, Turkissa ja lähes koko aikuisuutensa Ruotsissa heijastuu hänen kirjoihinsa.
– En ole kirjoittanut siitä, miten tulin Ruotsiin ja miten olen täällä kamppaillut, mun kirjani ovat ruotsinsuomalalaisia, vaikka ne liittyvätkin Turkkiin tai Suomeen. Ne ovat ruotsinsuomalaisia, koska asun täällä, ja kirjoja ei olisi voinut kirjoittaa, jos olisin jäänyt Suomeen, toteaa Turtiainen.
Turtiainen näkee Turkin sisältä päin
Suurin osa Ruotsissa painetuista ruotsinsuomalaisista kirjoista on omaelämäkerrallista tekstiä esimerkiksi lapsuuden sotamuistoista ja sopeutumisesta Ruotsiin, ja kirjoittajat ovat ensimmäisen polven muuttajia. Tätäkään Turtiainen ei väheksy.
– Se on se kipupiste joka polttelee, silloin on selvä, että kirjoitetaan niistä asioista.
Turtiaisen esikoinen Punainen paasto ja uusin kirja Eilisen seitit käsittelevät kumpikin identiteetin etsintää kolmen maan kolmiossa. Sen sijaan, että Istanbul olisi kirjojen eksoottinen kulissi, Turtiainen pyrkii kuvaamaan ympäristöä sisältäpäin.
– Enhän minä ole mennyt turistina Istanbuliin, vaan olen mennyt sinne asumaan. En ole asunut hotellissa, vaan mulla on ollut turkkilaiset naapurit. Jos sinulla on tietty kuva turkkilaisesta miehestä ja siitä, miten naisia kohdellaan, et voi nähdä turkkilaista naisvoimaa ja sitä, että kyllä miehetkin tiskaa, etkä pääse siihen sisälle.