Tukholman yliopiston tutkija Sari Pesonen oli mukana litteroimassa haastattelumateriaalia 90-luvun alussa, kun tutkittiin toisen polven ruotsinsuomalaisten ja heidän vanhempiensa suomen kielen käyttöä. Nyt hän tekee seurantatutkimusta samasta aiheesta ja selvittää mitä silloisten nuorten suomen kielelle kuuluu nykyään.

– Kyllä kaikki heistä puhuu suomea. Toiset työpaikalla, toiset kotona ja tietenkin myös omien vanhempiensa kanssa, mitä silloinkin tehtiin. Tutkimus näyttää jaksottain miten paljon suomea on käytetty ja missä, että jokaisella on hyvin erilaisia tarinoita, hän sanoo.

Uusista haastatteluista ilmenee, että kieli ei pelkästään säily, vaan myös kehittyy, vaikka sitä ei päivittäin käyttäisikään.

– Tämä tapahtuu, kun nuori kasvaa monikielisessä perheessä, jossa käytetään, sanotaan suomea ja ruotsia, joka päivä. Kyllähän sitä suomea kuulee ihan pakostakin, jos vaikka vanhemmille tulee suomenkielisiä tuttavia kylään. Kun nuori muuttaa kotoa hän saattaa hyvinkin jonkin aikaa joutua yksikieliseen ympäristöön, mutta sitten kun esimerkiksi omia lapsia on tulossa niin nämä asiat heräävät uudestaan, sanoo Sari Pesonen.

Haastatteluista kuultaa vahvasti läpi se, että suomi on edelleen tärkeä ja positiivinen osa elämää.

– Kaikille on ollut suomen kielestä jollain tavalla hyötyä työssään. Vaikka sitä ei olisi suoranaisesti kysytty, niin jokainen kokee kuitenkin, että suomen kielen osaaminen on meriitti ja että, siitä on ollut paljon hyvää työelämässä.

Ratkaisevaa kielen kehittymiselle onkin käytännön mahdollisuudet käyttää suomea. 20 vuodessa, vähemmistöaseman lisäksi, avuksi on tullut myös uusi tekniikka, kuten sosiaalinen media.