Vågafinska-teemaviikolla kerättiin Ruotsissa asuvien suomalaistaustaisten kokemuksia suomen kielestä. Tarinoita Sisuradiolle lähetettiin sosiaalisen median, kuten Twitterin ja Facebookin kautta. Kampanjan suosio yllätti tekijät.

– Oli se yllätys, tai en ainakaan minä olisi odottanut, että tästä tuli tälläinen hyökyaalto. Että kaikki halusivat avoimesti kertoa, sekä vanhat että nuoret. Kyllä se oli yllätys, toteaa työryhmän vetäjä Ramin Farzin.

– Nuorin ikänsä ilomoittanut oli kaksitoistavuotias. Ja siitä sitten ylöspäin, oli sotalapsina tänne tulleita tai heidän lapsiaan kertomassa tarinoitaan, kertoo Irma-Liisa Pyökkimies.

Vanhemmat häpesivät suomen puhumista

Vanhemmalla sukupolvella on suomen puhumisesta monia surun ja häpeän kokemuksia. Pentti muistaa kuinka hänen äitinsä vältti suomen puhumista julkisilla paikoilla ja kutsui häntä tuolloin ruotsalaisella nimellä: Bengt. Mutta häpeä on väistymässä.

– Nuoremmalle sukupolvelle, siis toiselle ja kolmannelle sukupolvelle, suomalaisuus ja suomen puhuminen ei enää ole häpeää vaan tämä ”våga finska” liittyy nimenomaan siihen, että uskaltaa puhua vaikka sanookin kieliopillisesti vähän väärin tai jos se suomen kieli on heikkoa tai vanhanaikaista, sanoo Helena Huhta.

Uskallus jatkuu, vaikka teemaviikko loppui

Vuoden murvelipalkinnon myöntäjä Ruotsinsuomalainen toimittajayhdistys pitää #vågafinska-kanpanjaa yhtenä vuosituhannen merkittävimmistä ruotsinsuomalaisista mediateoista. Erityistä kiitosta saa sosiaalisen median nokkela käyttö tarinoiden välittäjänä.

– Näin niitä tarinoita oli helppo kertoa. Kyllä ne tarinat ovat olleet siellä ennen tätä teemaviikkoakin, mutta nyt ne tuotiin esille ja ne sai tuotua esille helpolla tavalla, Irma-Liisa Pyökkimies toteaa.

– #vågafinska elää edelleen sosiaalisessa mediassa. Ei sen käyttö ei loppunut siihen, että meidän teemaviikko loppui – eikä myöskään meidän radiojutut aiheesta lopu tähän.