Suomalaisten viinapäästä on olemassa monenlaisia, enimmäkseen kovasta ja humalahakuisesta juomisesta kertovaa nykyaikaista kansanperinnettä. Käsitys kohtuullisesta alkoholinkäytöstä on kuitenkin vaihdellut sen jälkeen kun Suomen ja Ruotsin yhteinen valtiollinen taival katkesi 1809

Normipäivä vuonna 1834

Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan koonnut Elias Lönnrot kuvaa sivistyneen kansanosan joutilasta normipäivää Kainuussa talvella 1834 näin:

”...Seuraavana aamuna vietin raitista elämää, koska ei muuta nautittu kuin aamulla kaksi kuppia kahvia, yksi lääkeryyppy ja yksi aamiaisryyppy. Aamukävelyltä tultaessa otimme perusteellisen ”kylmästä tultua” -ryypyn ja sen jälkeen aamupäivällä kolme pulloa Madeiraa. Neljännen tyhjensimme päivällisellä, siis tyydyttävästi viiteen mieheen. Iltapäivällä vierailimme pormestarin luona ja joimme kupin totia, minkä jälkeen läksin Paltamoon. Suuri punssibooli olikin jo valmiina pöydällä ja useita varabooleja piilossa. Tyhjensimme kaikki asianmukaisesti...”

Lönnrotin kohtuus hutikan luokkaa

Lönnrot oli kuitenkin aikansa edelläkävijä myös viina-asioissa. Hän perusti yhden ensimmäisistä juomista hillitsevistä yhdistyksistä, nimittäin Kohtuuden Ystävien Seuran.

Varsinaiseksi raittiusseuraksi sitä ei voinut nykypäivän mittapuilla sanoa. Lönnrotin mielestä jäsenten oli sitouduttava pysymään päivittäin yhdessä ruokaryypyssä, yhdessä lääkeryypyssä sekä rajoittaa iltajuomisensa 24 senttilitraan viskiä. Seuran kantava ajatus ei saavuttanut aikalaisissa merkittävää kannatusta ja se kuihtui jäsenkatoon.

”Ryypyn” koko vaihteli paljon

Nykyisin miehillä alkoholinkäytön riskirajaksi on Suomessa yleensä määritelty 24 ja naisilla 16 annosta viikossa. Lönnrotin määrittelemillä kohtuukäyttäjän ohjeilla riskirajat ylittyvät siis miehillä kolmessa ja naisilla kahdessa päivässä.

Hänen nauttimansa ryypyt eivät kuitenkaan välttämättä vastanneet nykyistä normaalikokoista alkoholiannosta, eli esimerkiksi neljä senttiä viinaa tai 12 senttiä mietoa viiniä.

Tukholman Viinamuseon (Spritmuseum) intendentin Eva Lennemanin mukaan ryypyn tavallinen koko Ruotsissa vaihteli ennen 1800-luvun puoliväliä paljon. Suomen säätyläiset noudattivat luultavimmin samaa kaavaa. Ryyppy saattoi kylläkin olla nykyistä vastaava snapsi, mutta myös niin sanottu ”Jungfru”. Tämä vastasi runsasta kahta nykyistä perusannosta.

Voidaan joka tapauksessa olettaa, että ainakin osa Suomen kansalliseeposta on laadittu ihan kohtalaisessa laitamyötäisessä.

Taistelu viinamarkkinoista

Maaseudulla aikaisemmin yleinen viinan kotipoltto kiellettiin 1866. Talonpoikaissääty vastusti uudistusta kynsin hampain. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Tehokas teollinen viinan tehdaspoltto oli päässyt vauhtiin ja Suomen talousseura ajoi kiellon voimalla tehdasviinalle markkinoita myös maaseudulle. Toki hanketta perusteltiin myös kansanterveydellisillä ja moraalisilla perusteilla.

Kotipolton kieltämisestä suivaantuneina lähes kaikkien maalaispitäjien talonpojat ottivat vastaavasti käyttöön paikalliset järjestyssäännöt, joiden mukaan kunnassa ei sitten saanut myydä tehdasviinaakaan. Suomen maaseutu kuivui kerralla noin sadaksi vuodeksi.

Kieltolakia perusteltiin suomalaisella viinapäällä

Raittiusaate voimistui 1800-luvun lopulla. Suomen ensimmäinen yksikamarinen eduskunta hyväksyi kieltolain vuonna 1907. Suuriruhtinaskunta kuului kuitenkin tuolloin Venäjään, eikä tsaari sen enempää kuin senaattikaan suostunut allekirjoittamaan päätöstä.

On mahdollista, että käsite ”suomalainen viinapää” keksittiin tässä vaiheessa. Raittiusväen pyrkimyksiä nimittäin torjuttiin muun muassa sillä tosiasialla, että tuohon aikaan suomalaiset olivat Euroopan raitteinta kansaa. Alkoholia kulutettiin vuodessa noin kaksi litraa asukasta kohti. Se oli silloisissa oloissa vähän. Lisäksi vastaavasti nykyisin Suomessa juodaan henkeä kohti noin kymmenen litraa puhdasta alkoholia vuodessa.

Senaatti ja keisari piti siis vakuuttaa toisin keinoin. Helsingin yliopiston sosiaalihistorian professori Matti Peltonen on löytänyt ensimmäisen viinapää-maininnan raittiusmies O. W. Louhivuoren vuonna 1908 pitämästä puheesta:

”Totta on, että Suomessa juodaan muihin maihin verrattuna vähän. Mutta silti näkee meillä enemmän juopuneita kuin muualla, koska suomalaiset vähänkin juovuttuaan käyttäytyvät niin perin törkeästi ja raa’asti.”