Tukholmassa asuva Ida on kamppaillut syömishäiriöiden kanssa vuosien ajan. Ne alkoivat jo 12-vuotiaana.
– Halusin olla hoikempi ja samanlainen kuin muut tytöt, vaikka en ikinä ollut ylipainoinen. Lähdin tarkkailemaan ruokavaliotani ja opettelin laskemaan kalorit, hän kertoo.
Esti sosiaalisen elämän
Kun Idan syömishäiriöt olivat pahimmillaan, hän yritti salata niitä muilta. Syömishäiriö esti hänen sosiaalisen elämänsä täysin ja yhteydenpito ystäviin jäi syrjään.
– Jotain tapahtui, kun sain ison kasan ruokaa eteeni. Minä vain söin ja söin. Saatoin oksentaa 15 kertaa, sanoo Ida ja jatkaa:
– Kaverit luulivat, että tykkään vain olla kotona paljon, vaikka todellisuudessa mietin jo töissä, mitä ruokaa aion ostaa.
”Alkoi pelottaa”
Syömishäiriöt aiheuttivat Idalle henkisten oireiden ohella myös rytmihäiriöitä. Hän joutui useamman kerran akuuttiin ennen kuin hän pääsi osastohoitoon kahdeksi kuukaudeksi.
– Tuntui, että kuolen tähän, jos en saa apua. Alkoi pelottaa, koska olin niin monta kertaa yrittänyt ja päättänyt lopettaa oksentamisen. Mietin, mitä jos en tule koskaan elämään normaalia elämää.
Nyt Ida on täysin toipunut, mutta bulimia on jättänyt jälkensä hänen elämäänsä.