Nuorten urheilun parista putoaminen on kasvava ilmiö etenkin yläkoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa. Vaatimustaso voi kasvaa liian nopeasti ja kokonaiskuorma käydä raskaaksi. Åbo Akademin liikuntapedagogiikan yliopistolehtori Joni Kuokkanen on tutkinut nuorten kaksoisuraa ja tietää, kuinka herkästä vaiheesta on kyse.

– Moni nuori ei jätä urheilua siksi, että motivaatio puuttuisi, vaan siksi että sitä tulee liikaa. Harjoituksia, paineita ja velvollisuuksia kasaantuu, Kuokkanen sanoo.

Sosiaaliset syyt pitävät mukana – ei pelkkä liikunta

Useimmille nuorille urheiluseuran merkitys on ennen kaikkea sosiaalinen. Kavereiden läsnäolo, yhdessäolo ja turvallinen yhteisö ovat usein tärkeämpiä kuin itse liikuntasuoritus.

– Mielekkyys syntyy siitä, että harrastuksessa on kavereita. Sosiaaliset suhteet ja yhteisöllisyys tukevat nuoren hyvinvointia ja lisäävät motivaatiota jatkaa. Ne tuo sitä henkistä hyvinvointia ja halua jatkaa liikuntaa tai urheiluseuroissa, painottaa Kuokkanen.

Opettajalla on avainrooli – läsnäolo, tavoitteet ja kohtaaminen

Liikunnanopetuksessa ylipäätään voidaan vaikuttaa nuorten liikuntasuhteeseen laajasti ja kertoa sen pitkäaikaisista hyödyllisistä vaikutuksista. Kuokkanen korostaa opetuksen monipuolisuutta ja tavoitteellisuutta.

– Selkeät tavoitteet ja vaihteleva sisältö luovat mielekkyyttä. On tärkeää, että oppilaille kerrotaan, miksi mitäkin tehdään. Ja mikään ei innosta niin paljon kuin se, että opettaja itse heittäytyy mukaan – osallistuu leikkiin, Kuokkanen muistuttaa.

Lisäksi jokaisen oppilaan kohtaaminen yksilönä on tärkeää. Keskustelulle täytyy olla tilaa – myös niiden kanssa, joille liikunta ei ole luonnostaan mieluisaa.

Rohkaisun paikka – liikkuminen on enemmän kuin suoritus

Kuokkanen haluaa muistuttaa nuoria siitä, että urheilu ei ole vain tuloksia tai menestystä.

– Urheilu antaa valtavasti eväitä elämään. Usko itseesi, uskalla unelmoida ja ennen kaikkea: ole rohkea.