Tukholman seudulla asuvan Ninan tyttären syömishäiriö paljastui tämän ollessa 12-vuotias. Perheelle tieto tuli yllätyksenä kouluterveydenhuollon vuositarkastuksessa, jossa huomattiin tytön painon pudonneen huolestuttavan alas. Silloin selvisi, että tyttö oli jo kuukausien ajan syönyt aiempaa vähemmän.

– Sitten alkoi hirveä kamppailu, koska tyttäreni halusi tulla laihemmaksi ja laihtua. Meille kyse oli siitä, ettei hän selviä hengissä, jos paino ei ala nousta, Nina kertoo.

Vastuu hoidosta kaatui perheen niskaan: ”Järkyttävää”

Syömishäiriöhoitoon pääsy kesti pitkään, ja kun Ninan tytär pääsi lopulta erikoislääkärin vastaanotolle, hänen vointinsa oli jo huonontunut merkittävästi.

Tästä huolimatta tyttären katsottiin olevan liian hyvässä kunnossa ympärivuorokautista hoitoa varten, ja hänet lähetettiin takaisin kotiin.

– Se oli meille kaikille ihan järkyttävää. Ensimmäisellä käynnillä erikoislääkärin luona meille jätettiin valtava hoitovastuu.

Näin hoidon pitäisi toimia paremmin

Ninan mukaan syömishäiriötä sairastavan nuoren hoitoa voitaisiin parantaa monella tavalla. Hän toivoo ennen kaikkea jatkuvuutta hoitosuhteisiin, jotta nuori voisi tavata samoja ammattilaisia ja rakentaa heidän kanssaan luottamuksellisen suhteen.

Hänen mielestään myös eri hoitotahojen yhteistyössä on parantamisen varaa. Tiedonkulun ei pitäisi jäädä vanhempien vastuulle, vaan eri toimijoiden tulisi vaihtaa tietoa keskenään sujuvammin.

Lisäksi Nina korostaa, että hoitoon pitäisi päästä nykyistä nopeammin.

– On tosi tärkeää, että saa oikeaa apua ajoissa.

Puhuminen tuo tukea: ”Ette ole yksin”

Näin jälkikäteen Nina olisi puhunut sairaudesta avoimemmin. Hänen mukaansa avoin keskustelu voi helpottaa sekä avun saamista että yksinäisyyden tunnetta. Tukea hän on saanut myös päiväkirjan kirjoittamisesta ja syömishäiriöihin perehtyneeltä Frisk & Fri -järjestöltä.

– Tämä on paljon tavallisempaa kuin tuntuu. Silloin ajattelee olevansa aivan yksin, mutta näin ei ole, toteaa Nina.

Tänä päivänä Ninan tytär on terve ja voi hyvin. Hän käyttää omia kokemuksiaan auttaakseen muita ja pitää tärkeänä keskustelua erityisesti sosiaalisen median vaikutuksesta syömishäiriöihin ja kehonkuvaan.