Ruotsin äskeisten Koraanin polttamisten yhteydessä Helsingin yliopiston professori Kimmo Nuotion muistuttaa, että vaikka sananvapaus on laaja oikeus, myös silläkin on rajoja. Nuotion mukaan kunnianloukkausrikos ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat esimerkkejä näistä rajoista.
Suomessa Koraanin ja muiden uskonnollisten kirjoitusten polttamiseen kohdistuu yhä voimassa oleva uskonrauhan säännös. Vastaava pykälä poistettiin Ruotsin lainsäädännöstä vuonna 1970. Nuotio pitää säännöstä vanhanaikaisena ja näkee, että sen sijaan kiihottaminen kansanryhmää vastaan olisi ollut oikeampi säännös suojelemaan myös uskonnollisia yhteisöjä.
– Suomessa ja Ruotsissa on hyvin samanlainen säännös kiihottamisrikoksesta. Sen puitteissa Koraanin polttaminen voi juuri olla hyökkäys uskonnollista ryhmää kohtaan.
Nuotio näkee myös, että Koraanilla on vielä suurempi merkitys islamin uskossa kuin Raamatulla kristinuskossa. Siksi hän arvioi, että Koraanin polttamalla saattaisi syyllistyä kiihottamisrikokseen.
– En oikein ymmärrä, että mitä järkevää tai mikä sananvapauden kysymys se on, kun Koraani poltetaan julkisesti provokatiivisella tavalla.
Samankaltaisuuksien lisäksi Nuotio näkee myös eroavuuksia Ruotsin ja Suomen lainsäädännöissä. Hänen mukaansa sananvapuden kannalta Ruotsin perustuslain suoja on erittäin tiukka, ja siksi hyvin pienistäkin asioista joudutaan muuttamaan perustuslakia.
– Suomessa on taas eduskunnan perustuslakivaliokunta, joka omalla lausuntokäytännöllään on viitannut siihen, mitä voidaan tehdä. Se on niitä pieniä nyanssieroja, mutta Suomessakin on hyvin kehittynyt perusoikeusdoktriini ja ihmisoikeudet otetaan hyvin vakavasti.
