Romaneja oli syrjitty Ruotsissa jo satoja vuosia aikaisemmin, mutta 1900-luvulla syrjintä muuttui järjestelmälliseksi ja ulottui kaikkialle yhteiskuntaan.
Rotubiologia oli vallalla, ja vuonna 1923 Ruotsin parlamentaarinen köyhäinhoitolakikomitea ilmoitti, että romanien sekottuminen ruotsalaiseen kansanheimoon huonontaisi rotua.
Sen jälkeen romaneja pakkosterilisoitiin, heidän kallojaan mitattiin ja älykkyyttään testattiin tavoitteena löytää ei-toivottuja piirteitä.
– Valkoisen kirjan lukeminen on tuskallista. Kirjassa on paljon sellaista, mitä on kaikki syyt hävetä, sanoo integraatioministeri Erik Ullenhag.
Ullehag: ”Totuuskomissiota ei tarvita”
Aina vuoteen 1954 romaneja ei päästetty Ruotsiin, vaikka tiedettiin, että arviolta puoli miljoonaa heistä menetti henkensä natsien keskitysleireillä.
Jo täällä olevat eivät saaneet asuntoa, koska asunnon vuokraaminen romanille saattoi johtaa sakkoihin. Näin romaneja ei voitu henkikirjoittaa, koska heillä ei ollut pysyvää osoitetta. Lapsista ei maksettu lapsilisiä eivätkä he päässeet kouluun. Romanit eivät saaneet työtä eivätkä eläkettä, eivätkä he voineet äänestää. Romanien rekisteröinti oli kattavaa.
– Suuri osa romaneihin nykyisin kohdistuvasta syrjinnästä johtuu 1900-luvun tapahtumista, Ullenhag sanoo.
Ruotsin lähihistorian häpeätahran julistaminen ei kuitenkaan johda julkiseen anteeksipyyntöön valtion taholta. Erik Ullenhagin mukaan myöskään totuuskomission perustaminen ei ole tarpeellista.
