Työkavereita näkee harvakseen toimistopäivinä, muuten kontaktit hoidetaan lähinnä netin kautta. Välillä työpaikalla on ollut iltamia mutta pienen lapsen äidin ei ole ollut yhtä helppoa päästä iltamenoihin kuin lapsettomien työkavereiden.

Miten olet yrittänyt etsiä ystäviä Tukholmasta?

– Facebookin kautta olen katsellut, seurannut ryhmiä. Opiskelen myös ruotsia niin että voin keskustella ihmisten kanssa jos tulee sopivia tilanteita.

– Tuntuu siltä, että ei ole sellaisia tietotaitoja että mistä voisi lähteä etsimään ystäviä.

Anna kävi lastentapahtumassa, jossa oli ihan mukavaa mutta toiset vanhemmat vaikuttivat tuntevan jo toisensa.

– Tuli vähän ulkopuolinen olo ja oli vaikea aloittaa jutun juurta, kun olen joskus aika ujokin aloittamaan keskustelua.

”Uudessa maassa aloitat ihan tyhjän päältä”

– Suomessa suhteiden luominen oli tietysti helpompaa, kun oli asunut siellä koko ikänsä niin ne suhteet olivat muodostuneet iän myötä. Mutta kun muutat uuteen maahan, niin aloitat ihan tyhjän päältä, Anna toteaa.

Hänellä on mies ja pieni lapsi, joten täysin yksin Anna ei ole mutta hän on huomannut, että Suomesta työn perässä ilman perhettä muuttaneilla voi olla paljon yksinäisempää.

– Jotkut viettävät aikaa ihan yksin, käyvät töissä ja ovat sitten itsekseen kotona. Olen huomannut tällaisen ilmiön. Olisi hyvä jos työnantajat jotka palkkaavat ihmisiä ulkomailta katsoisivat, että olisi joku verkostoitumis- ja harrastemahdollisuus. Olisi hyvä panostaa sellaisiin ja varmistaa, että niihin osallistuu mahdollisimman moni.

Videolla Anna vastaa kysymykseen ”Onko yksinäisyydestä vaikea puhua?”