Esko Melakarin kotona Tukholmassa seinät ovat valokuvia pullollaan, mutta vielä enemmän materiaalia, sata kiloa muistiinpanoja ja kirjelmiä, odottaa vapaa-ajan asunnolla Taalainmaalla. Siellä Melakari aikoo työstää merkinnät yhdeksi koosteeksi. Työntöä työhön antaa se, että viime aikoina osa vähemmistötyön veteraaneista on menehtynyt.

– Tilanne on se mikä on, tunnen vastuuni pistää asiat paperille. Kirjaa en rupea tekemään, mutta omasta lähtökohdasta teen muistiinpanot ja koosteen ja se on sen arvoinen kuin on. Mutta olen ainoa henkilö, joka on ollut mukana jokaikisessä tapaamisessa 90-luvun alusta lähtien siihen asti, kun vähemmistölaki päätettiin valtiopäivillä, Melakari toteaa.

Esko Melakari vaikutti ensin Ruotsinsuomalaisten keskusliiton pääsihteerinä ja sitten Ruotsinsuomalaisten valtuuskunnan sihteerinä aina vuoteen 2010, jolloin vähemmistölaki astui voimaan. 

Maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen prosessi

– Koko prosessi on niin iso asia. Jollain tavalla tulevien sukupolvien täytyy saada tietää mitä tapahtui, miten asiaa vietiin eteenpäin. Kyllä se niin ainutlaatuinen prosessi on, ei ainoastaan suomalaisille vaan myös maailmanlaajuisesti.

Melakari otaksuu, että jonkin verran ruotsinsuomalaista lähihistoriaa on menetetty, kun aktiiveja on siirtynyt rajan taa tai kotiarkistoja on jäänyt unholaan.

– Kaikki eivät ole ymmärtäneet, mikä merkitys Suomi-seuran arkistolla saattaa olla vastaisuudessa. Tieto pitäisi saada koottua ja mielestäni ruotsinsuomalaisten arkisto on se, mihin kannattaa lähettää. Mieluummin enemmän kuin liian vähän. Siellä ammattilaiset sitten katsoo, mutta luulisin, että suurin osa materiaalista kannattaa säilyttää.