Nykyisin elämä on rauhallista ja tasapainoista – aika tylsää, Tukholman eteläpuolella asuva Toni Tuunainen kuvailee ja naurahtaa.

– Mutta olen oppinut tykkäämään myös siitä, että on vähän tylsää.

Aineet auttavat sietämään

Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Tuunaisen arki oli kaikkea muuta kuin tasapaksua. Päiviä värittivät raskaat rikokset: ryöstöt, murtovarkaudet ja huumeet.

– Huumeet ja rikollisuus kulkevat käsi kädessä. Se on raskasta elämää. Ja jos itsellä on lisäksi asioita, joita ei ole käynyt kunnolla läpi, surua ja muuta, sitä jotenkin pakenee omaa oloaan ja elämäänsä huumeisiin. Ei jaksa olla selvin päin, Tuunainen pohtii.

”Jäin vääriin ympyröihin”

Hänelle itselleen ratkaiseva sysäys oli isäpuolen kuolema Tuunaisen ollessa 19-vuotias.

– Isäpuoli teki itsemurhan. Hän oli minulle kuin isä, ja hänen kuolemansa jälkeen käsijarru lähti päältä kokonaan. Oli vääriä esikuvia, pyörin väärissä porukoissa ja sinne jäin.

Pikkurikokset vaihtuivat murtoihin ja aseellisiin ryöstöihin. Seurasi parikymmentä vuotta rikollisuutta, joista viitisen vuotta telkien takana. Pisin vankilatuomio oli neljä vuotta.

Hermot kireällä

Vankila ei katkaissut Toni Tuunaisen rikoskierrettä. Sen teki vähän yllättävä asia: uupumus.

– Kyllästyin niihin ihmisiin ja kaikkeen, mitä siihen maailmaan kuuluu. Olen touhunnut murtovarkauksia ja ryöstöjä, ja ne alat alkavat olla myös vähän ohi. Nykyisin tehdään enemmän huumekauppaa, ja siinä on suuremmat riskit että syntyy erimielisyyksiä ja muuta. Jos joskus on ollut olemassa sellainen asia kuin rikollinen moraali, niin ei sitä ainakaan enää ole, Tuunainen sanoo.

– Olin koko ajan vihainen, en voinut hyvin. Tunsin myös, että siinä maailmassa ei toimi, jos itsellä on epävakaa olo. Hermot olivat koko ajan kireällä, sitä kehittää itselleen vihollisia.... Tiesin, että tässä käy huonosti. Että nyt oli valinnanvaraa, jatkanko tätä elämää vai en. Tiedän, että se ei olisi päättynyt hyvin.

Kierteeseen monia syitä

Toni Tuunainen valitsi kaidan polun yhdeksän vuotta sitten. Nykyisin hän auttaa työkseen nuoria, jotka pyrkivät eroon rikollisuudesta ja jengeistä.

– Käyn tapaamassa heitä vankiloissa ja valmennan ulkopuolella kun he pääsevät pois. Kirjoitan myös elämäntarinaani. Sen viesti on, että rikollisen maailman voi jättää ja että elämä voi muuttua hyväksi. Ja toisaalta kertoa ”tavallisille kansalaisille”, että he voisivat paremmin ymmärtää... että on eri syitä ja asioita, jotka voivat johtaa rikosten tielle.