Kirjasto on lukemista ja kirjoittamista harrastavalle Raimo Sillanpäälle tuttu paikka.  Hän on kirjoitanut lapsesta lähtien,  mutta syyttää luontaista laiskuutta siitä, että debytoi vasta nyt.

– Tästä tuli jonkinlainen kooste,  saat käsityksen, minkä tyyppistä kirjoitan: runoja, pakinoita, omaelämäkerrallista, kertomuksia... Aloin kirjoittaa 13-vuotiaana, ensin syntyi tieteiskertomuksia, Raimo Sillanpää sanoo.

Raimon elämänkaareen mahtuu yhtä monta genreä kuin esikirjaan. Vastavalmistunut historian opettaja muutti  Ruotsiin kääntämään 1500-luvun latinankielisiä käsikirjoituksia ja kouluttautui kansankorkeakouluopettajaksi. Hän on vetänyt kirjoittajakursseja ja piti välillä vaimonsa kanssa suomalaista kirjakauppaa Tukholmassa. Kirjoittamisesta hän on ammentanut voimaa jaksaa.

– Kirjoittaessa saa aika hyvän flow'n. Minulle vammaisena on vaikea päästä siitä irti, ei tajua,  että niskaa särkeä, kädet väsyvät, tulee lyöntivirheitä. Se kun on samalla sellainen hyvän olon tunne, myönteinen asia minun elämssä, Raimo naurahtaa.

Kaksi muuta esikoiskirjailijaa myös ehdolla

Raimo Sillanpään lisäksi Kaisa Vilhuinen palkinnon saajaksi ovat ehdolla Tiina Laitila Kävlemark novellikokoelmallaan Kadonnut ranta ja Maarit Turtiainen esikoisromaanillaan Punainen paasto. Viidettä kertaa jaettava palkinto luovutetaan voittajalle Uppsalassa 8. maaliskuuta.                      

Ruotsinsuomalaisen kirjoittajayhdistyksen palkinto on saanut nimensä Värmlannin suomalaismetsissä asuneen runonlaulaja Kaisa Vilhuisen mukaan. Raimo näkee, että ruotsinsuomalaisuus on metsäsuomalaisuuden jatkumoa.