Kaikki valtiopäiväpuoleet äänestivät Ruotsin neutraliudesta suhteessa Suomen sisällissotaan. Sota johti kuitenkin intensiivisiin poliittisiin keskusteluihin siitä, pitäisikö valkoisia tukea esimerkiksi aseilla.
Saksa ja Venäjä tukivat vastapuolia
Porvarilliset valkoiset saivat apua Saksasta, joka lähetti Suomeen 10 000 sotilasta. Venäjä tuki punaista puolta muun muassa aseilla. Vaikka valkoiset eivät saaneetkaan Ruotsilta virallista tukea, nähtiin ne osana Venäjän vastaista taistelua. Suomi oli itsenäistynyt Venäjästä noin kuukautta aiemmin, ja tälle oli vahva tuki Ruotsissa. Samaan aikaan käynnissä oli myös ensimmäinen maailmansota.
– Ruotsissa pelättiin kuitenkin, että virallinen kannanotto valkoisten puolesta vetäisi maan mukaan ensimmäiseen maailmansotaan. Haluttiin suojella Ruotsin puolueettomuutta, sanoo historioitsija Anne Hedén.
Ruotsalaiset vapaaehtoissotilaat
Käytännössä Suomen valkoinen puoli sai kuitenkin apua Ruotsista. Noin tuhat ruotsalaista liittyi Ruotsin porvarillisten piirien perustamaan vapaaehtoisjoukkoon. Yksi heistä oli Jakob Lindin isoisä, joka nimitettiin Suomen prikaatin johtajaksi. Kirjassaan ”Isoisän pistooli” Lind kuvaa isoisänsä roolia Suomen sisällissodassa.
Ruotsalaisten asenteet muuttuvat
Kun valkoiset voittivat sodan toukokuussa 1918, punaiset joutuivat oikeuden eteen. Monet teloitettiin kuitenkin ennen kuulusteluja, toiset taas kuolivat sairauksiin tai nälkään vankileireillä. Arviolta vähintään 13 000 punaisten vankia kuoli Suomen sisällissodan päättymisen jälkeen. Vähitellen tieto vankileireistä saavutti ruotsalaiset, kun muun muassa lääkäri Robert Tigerstedt raportoi vankileireistä ruotsalaisessa päivälehdistössä.
– Mitä pidemmälle aika kului, sitä enemmän saatiin tietoa siitä, mitä vankileireillä tapahtui. Myös porvarillisissa piireissä alettiin puhua siitä, että suomalaiset ovat aivan liian julmia. Silloin mielipide kääntyi Tukholmassa, sanoo Anne Hedén.
Valkoisten puolella taistelleet ruotsalaiset vapaaehtoiset saivat tämän seurauksena osakseen paheksuntaa. Jakob Lindin isoisä ei enää onnistunut saaamaan Ruotsista töitä.