Tukholman yliopiston Itämeren tutkimuskeskukselle kuuluva laboratorio Askölaboratoriet sijatsee Trosassa. Tapaamme siellä Eva Ehrnstenin, joka tutkii rehevöitymistä ja Itämeren pohjaeläimiä, sekä Susa Niirasen, joka tutkii muun muassa Itämeren ravintoverkkoa ja sen muuttumista ilmastonmuutoksen myötä.

Eva Ehrnsten toteaa, että Itämeri on vielä pahasti rehevöitynyt:

– Yksi näkyvympiä merkkejä on leväkukinnot. Kun ne vajoavat pohjaan, ne aiheuttavat happikatoa. Ja pohjaeläimet ovat kuolleet – kuollut pohja-alue on suurempi kuin koko Tanskan pinta-ala.

Hän sanoo, että Itämeren hyväksi on tehty paljon työtä. Rehevöittävät päästöt on saatu puoliintumaan 1980-luvun tasosta, mutta muutos etenee hitaasti.

– Se johtuu siitä, että Itämeren vesi vaihtuu hyvin hitaasti. Se tila, joka nähdään tänään, heijastaa vuosikymmenten takaisia päästöjä, Ehrnsten selittää.

”Kaikella on vaikutusta kaikkeen”

Susa Niiranen kertoo, että nykyään tutkitaan yhä enemmän sitä, miten ihmiset omalla käytöksellään vaikuttavat ekosysteemiin ja toisin päin – eli miten ekosysteemi vaikuttaa meihin. Itämeri tuo nimittäin ihmisille myös muuta arvoa kuin ekologista arvoa.

– Olemme yksi yhtenäinen, sosioekologinen kokonaisuus. Eli kaikella on vaikutusta kaikkeen, Niiranen tiivistää.

Muutos mahdollinen

Molemmat tutkijat katsovat tulevaisuuteen optimistisesti.   

– Jos jatkamme päästöjen vähentämistä, meidän lapsemme varmaan saavat uida kirkkaammissa merissä, Eva Ehrnsten päättää.

Katso video, jolla tutkijoiden haastattelu kokonaisuudessaan. Näemme myös miltä näyttää liejusimpukka, yksi Itämeren tavallisimmista eläinlajeista.