Helsingin yliopiston tutkijan Johanna Hurtigin mukaan opilliset muutospaineet tulevat usein lestadiolaisliikkeen ulkopuolelta, sillä liikkeessä ei ole totuttu kyseenalaistamaan Raamatun tulkintoja.
”Naisen puhumista rajoitetaan”
Hurtigin mukaan lestadiolaisliikkeessä ei ole opittu käymään opillisia keskusteluja, mikä on edellytys muutokselle. Etenkin naisen puhumisen tilaa ja osallistumisen mahdollisuuksia säädellään vahvasti.
– Esimerkiksi keskustelu, mitä nyt on yritetty käydä, mitkä ovat naisen ihmisoikeudet. Miten nämä liikkeessä kuullaan ja kannetaan vastuuta seurauksista, se ei toimi. Keskustelu ei käynnisty, kun opillisen uskollisuuden perintö on niin tärkeä, Hurtig sanoo.
Hurtig toteaa, että hengellistä keskustelua on vaikea käydä senkin takia, että herätysliikkeeseen kuuluvat tuntevat Raamattua huonosti.
Uutisten reportaasisarja ”Jumalan kohtu” avasi Ruotsissa vilkkaan keskustelun lestadiolaisuudesta. Suomessa lestadiolaisperheistä kertova teos nousi Tieto-Finlandia-ehdokkaaksi.
”Pelko ulkopuolisuudesta hiljentää”
Tutkija Johanna Hurtig on itse entinen lestadiolainen. Hänen mukaansa lestadiolaiset ovat tavallaan tottuneet ulkoapäin tulevaan kritiikkiin ja puolustautuvat vaikenemalla.
– Kristillisen etiikan pohdintaa on paljon, mutta ihmisillä on vähän kokemusta siitä, miten argumentoida. Äkkiä tuntee riittämättömyyttä ja pelkoa, että joutuu ulkopuolelle ja ei hyväksytä, Hurtig arvelee.
– Kyllä varmaan monen oma omatunto sanoo, ettei uskolla tällä tavalla saa vaatia uhria, koska onhan se iso uhraus jos nainen uhraa elämänsä yhdelle asialle. Niin onnelllista kuin äitiys ja suurperhe onkin, niin monet siellä arjessa ovat väsyneitä ja ahdistuneita.