– Kaikkein vihamielisempiä tästä kirjasta ovat olleet ne perheelliset, joilla menee hyvin. Ja sitten koko Suomen kansa  epäilee, että heillä onkin huonosti asiat, heistä luullaan etteivät he jaksa ja että he ovat uupuneita, Vuokko Ilola kertoo.

Palkintoraadin mielestä Ruohon ja Ilolan teos on poikkeuksellisen rohkea avaus kipeästä aiheesta. Lestadiolaisopin mukaan lapsen syntymä on osoitus jumalan luomistyöstä, eikä ihminen saa vaikuttaaa siihen ehkäisyllä. Vuokko Ilolan mukaan kirjan tavoitteena on herättää keskustelua aiheesta, myös lestadiolaisuuden sisällä.

– En halua puuttua ihmisten elämään, mutta haluan puuttua siihen, että se opetus on väkivaltaista, koska se painostaa ja pelottelee ja se on mielestäni väärin. Sen takia siellä liikkeen sisällä on ihmisiä, jotka ottaa lapsia vastahakoisesti vastaan, koska liike painostaa ja pelottelee niitä siihen, Vuokko Ilola sanoo.

Vaikka lestadiolaisuuden opillisiin tulkintoihin on vaikea saada muutosta, Ilola näkee silti, että liikkeessä on eräänlainen murrosvaihe käynnissä.

– Nyt jo liike on muuttunut sillä tavalla, että nuorempi sukupolvi ajattelee eri tavalla asiasta. Ja heti kun siinä on lievempää ilmapiiriä, totta kai se muuttuu vähitellen.