Kolme entistä lestadiolaisäitiä on kertonut vaativasta päätöksestään lähteä lestadiolaisliikkeestä. Kaikki he yrittivät, uupuivat ja lopulta erosivat liikkeestä.

– En halua kuulua sellaiseen yhteisöön, missä niin paljon kiusataan ihmisiä eri tilanteissa. Jos on eri mieltä jostakin asiasta tai ei noudata yhteisön opetuksia ja jos ilmaisee asiat avoimesti niin siitä saattaa seurata niin kova henkinen romahdus, että joutuu sairaalaan, 12 lapsen äiti Vuokko kertoo.

Viiden lapsen äiti Tuija kertoo, että hän alkoi miehensä kanssa miettiä ehkäisyä jo pitkään ennen kuin he lopulta lähtivät liikkeestä.

– Ajateltiin, että tällaisen asian kanssa voi elää liikkeen sisällä. Erehdyin kyseenalaistamaan ääneen perinteisiä ehkäisyopetuksia.

Vanhoillislestadiolaisliikkeen valtakunnallinen keskusjärjestö löytyy Oulusta ja Tukholmasta. Johtoon kuuluvat miehet edustavat hengellistä jatkumoa ja opillisen yhdenmukaisuuden vaalimista, eikä lestadiolaisliike aio tinkiä ehkäisykiellosta.

– Minä en varmaankaan lähde ajamaan sellaista asiaa. Meidän kristillisyydessä on yksimielinen kanta tähän asiaan ja se on opillinen asia, että otetaan vastaan ne lapset, jotka Jumala antaa. Mutta on nämä vaikeat tapaukset, jossa täytyy sitten isän ja äidin toimia, Suomen Rauhanyhdistyksen keskusliiton (SRK) puheenjohtaja Viljo Juntunen sanoo.

Tutkija: Nuoret tekevät omia valintojaan

Suomessa keskustelu vanhoillislestadiolaisnaisten ehkäisykiellosta on vellonut kiivaana juuri ilmestyneiden kirjojen ansiosta. Mutta evankelisluterilainen kirkko vaikenee, eikä oppillisiin keskusteluihin ole päästy, sanoo tutkija Johanna Hurtig.

Hurtig myöntää, että aikaisemmin lestadiolaisryhmä oli homogeenisempi. Nuoren polven lestadiolaiset keskustelevat paljon internetissä, kyseenalaistavat oppeja ja tekevät omia valintojaan.

– Käy ehkä niin, että ihmiset alkaa elämään sellaista valheellista elämää, että ollaan ikään kuin noudattavinaan liikkeen perinnettä, mutta irtisanoudutaan siitä. Tässä on se riski, että lestadiolaisliikkeeseen syntyy valheen tie, tähän asti on ollut pelon kulttuuri. Jos tilalle tulee valheen kulttuuri, niin sellainen yhteisö tuhoutuu, se on väistämätöntä, Hurtig pohtii.

”Kun erosin liikkeestä koko minuus romahti”

– Jos äiti on kertakaikkisen uupunut, niin ei se lähde nousuun sieltä uupumuksesta ennen kuin se lastentulo loppuu. Ja tätä ei tajuta. Minä tiedän sen itse, kun minulle tehtiin sterilisaatio, niin minulla alkoi se toipuminen heti. Lähti se pelko tulevaisuudesta, että montako lasta vielä tulee. Kun ei tule lapsia tulevaisuudessa niin voin keksittyä näihin lapsiin, mitä minulla on, Vuokko sanoo.

Sarjassamme mukana olleet naiset ovat tehneet myös omat valintansa ja jättäneet lestadiolaisliikkeen. Irtautuminen ei ole ollut helppoa, eikä uuden identiteetin rakentaminen ole sujunut ilman apua.

– Kun takana on paljon vaikeita raskauksia ja vaikeita synnytyksiä ja vaikeita asioita, niin se on jättänyt kehon muistiin paljon vaikeita asioita. Ja keho reagoi rajusti kokemaansa vääryyteen, lestadiolaisliikkkeestä eronnut Katri toteaa.

Tuijalla tie vapauteen on ollut pitkä, mutta hän iloitsee siitä, että saa olla oma itsensä.

– Tuntui, että oma minuus romahtaa sillä hetkellä, kun päätti että tämä liike saa jäädä. Ihan mielenterveys järkkyy sen asian tiimoilta. On ollut pitkiä terapioita ja edelleen terapiat jatkuvat, että omaa päätä saa kasaan. Nyt tuntuu, että minulla on vapaus olla täysin se, mikä minä olen.