Tukholmalaisessa Aicha Lagerqvistissa yhdistyvät suomalaisuus, ruotsinsuomalaisuus ja gambialaisuus. Ruotsalaiseksi hän ei itseään juurikaan miellä, vaikka on täällä syntynyt ja täällä myös pääosin asunut. Hänessä on myös maailmankansalaisuutta, sillä hän on asunut myös Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa.

Johanna Frondelius haastatteli Aicha Lagerqvistiä kirjaansa Kansankodin suomalaiset naiset. Kirjassa Aicha kertoo lapsuutensa vaikeista kokemuksista, jotka jättivät syvän trauman. Trauman purkamiseen on mennyt vuosia, mutta eheytymisen ensimmäinen tukipilari oli Suomen mummo. Myöhemmin apuna ovat olleet jooga ja psykologian opinnot. Näin jälkikäteen Aicha on myös ymmärtänyt, että muutot maasta toiseen ovat olleet osana pakomatkaa lapsuuden kipeistä kokemuksista.

Muisto Suomen mummosta kuuluu kiinteästi Aichan arkeen, hän miettii isoäitiään päivittäin. Mummon henkinen perintö elää myös suomen kielessä, josta on tullut Aichan tunnekieli.

– Aina, kun kuulen yllättäen suomea puhuttavan, tekee mieli mennä kertomaan, että minullakin on suomalainen tausta, Aicha kertoo.