Kielten ja kansanperinteen tutkimuslaitos ehdotti hiljattain, että vähemmistökielten puhujien määrää kartoitettaisiin Ruotsissa. Kielitilastojen kerääminen oli yksi toimintaohjelman 81:stä keinosta elvyttää ja ylläpitää vähemmistökieliä.

Ruotsissa eri kieliä puhuvien määriä ei tilastoida, ja puhujamääristä on tähän mennessä tehty vain arvioita. Leena Huss on tutkinut vähemmistökieliä vuosikausia. Hän pitää tilastoja hyvin tärkeinä:

– On vaikeaa mitata, vahvistuuko kieli vai ei, ja miten paljon se vahvistuu, jos ei oo aavistustakaan siitä että kuka puhuu sitä kieltä ja missä, Leena Huss toteaa.

Suomen tapa rekisteröidä ei välttämättä sopivin

Suomi on ainoa Pohjoismaa, jossa kielten puhujia tilastoidaan ja rekisteröidään. Siellä jokainen voi ilmoittaa yhden äidinkielen väestörekisteriin. Mikäli kieltä jollain tavalla tilastoitaisiin Ruotsissa, Leena Huss ei lähtisi välttämättä ottamaan Suomesta mallia.

– Jos vain kysytään äidinkieltä, niin voi olla että suurin osa ilmoittaa täällä Ruotsissa ruotsin äidinkielekseen, koska se [kysymys] käsitetään niin, että se on se kieli mitä puhutaan eniten tai parhaiten, Huss sanoo.

– Siksi esimerkiksi Kanadan käytäntö on aika hyvä. Siinä saa ilmoittaa vapaaehtoisesti useamman kuin yhden äidinkielen. Ja siellä voi myös ilmoittaa äidinkielen ja muita kotona puhuttuja kieliä. Siinä tulee esille tämä monikielisyys, hän jatkaa.

Kartoitus vuonna 2012 ei johtanut toimiin

Kun syrjintäasiamies selvitti vähemmistökielten puhujien kartoittamista vuonna 2012, juutalaiset ja romanit suhtautuivat ehdotukseen kriittisesti. Saamelaiskäräjät ja ruotsinsuomalaisjärjestöt taas ovat pitkään puoltaneet tilastoimista. Kriitikot kantavat huolta etnisestä rekisteröinnistä ja profiloinnista.

Toimintaohjelmassa painotettiin, että kielikartoituksessa olisi kyse anonyymista ja vapaaehtoisesta tilastoselvityksestä, eikä kielirekisteristä. Tilastoselvityksen tekijäksi ehdotettiin tilastokeskus SCB:tä.

– Kaikki se tieto, mitä keräisimme tutkimusta varten olisi tilastointikäyttöön, joka tarkoittaa silloin sitä, että sitä tietoa suojataan tilastosalaisuutena, sanoo osastonjohtaja Johan Eklund SCB:stä.

– Kerättyjä tietoja saisi käyttää vain tilastojen esittämiseen, jolloin yksilöitä ei voisi tunnistaa, hän jatkaa ja toteaa, että tiedot täytyisi myös hävittää käytön jälkeen, eikä niistä näin muodostuisi minkäänmoista rekisteriä.