Merkittävä osa Karoliinisen instituutin hallussa olevien suomalaisten vainajien jäännöksistä haudataan Pälkäneellä 8. syyskuuta pidettävässä kirkollisessa tilaisuudessa.
Suomen eduskunnassa yhteensä neljä kirjallista kysymystä palautusasiassa tehnyt kansanedustaja Pauli Kiuru (KOK) on tyytyväinen.
– Tässä on monta vuotta tehty asian eteen töitä, moni ihminen on tehnyt töitä. Myös Pälkäneen kunta on ollut aktiivinen, Kiuru sanoo SVT Uutisille.
Uudelleenhautauksen päivä on päätetty
Pälkäneen seurakunta hautaa yhteensä 41 suomalaisen vainajan jäännökset uudelleen Pälkäneen Vanhan rauniokirkon maille. Alue sijaitsee noin 40 kilometriä Tampereelta kaakkoon.
– Se mitä on tapahtunut 1800-luvulla ei ollut oikein, nyt ajat ovat muuttuneet ja arvot on muuttuneet ja sen takia olisi hienoa että saadaan jäänteet takaisin Ruotsista ja Karolinisesta instituutista, Kiuru kertoo SVT Uutisille.
Pääkallojen palauttamista vaati ensimmäiseksi ruotsinsuomalaisten aktiivien perustama komitea. Pälkäneen seurakunta antoi varhaisessa vaiheessa tukensa palauttamispyrkimyksille.
Vietyjen pääkallojen historiaa
Pääkalloja vietiin jo 1840-luvulla Suomesta Ruotsiin lahjoituksina suomalaistutkijoilta anatomi ja rotuteoreetikko Anders Retziukselle.
Anders Retzius oli niin kutsutun kalloindeksin kehittäjä ja ruotsalaisen rotuopin keskeinen hahmo. Rotuopin tiedetään nykyään olevan näennäistiede eli oppi, joka ei täytä tieteellisyyden tunnusmerkkejä.
Ruotsalainen antropologi ja lääkäri Gustaf Retzius kaivoi puolestaan 1870-luvulla pääkalloja Pälkäneen lisäksi myös kolmella muulla paikkakunnalla Keski- ja Itä-Suomessa. Näiden paikkakuntien seurakunnille tarjotaan mahdollisuus vastaanottaa paikkakunnilta vietyjen vainajien jäänteet.
Karoliinisen instituutin palautettavien kallojen joukossa on myös 19 suomalaista pääkalloa, joiden alkuperästä kellään ei ole mitään tietoa. Tämä johtuu siitä, että kukaan ei ole vielä tutkinut pääkallojen alkuperää moderneilla menetelmillä ja 2020-luvun tutkimusetiikkaa hyödyntäen.