Yhteensä 42 suomalaisvainajan jäännökset pääsivät sunnuntaina takaisin kotimaan multiin Pälkäneellä järjestetyssä siunaustilaisuudessa.

Suurin osa kalloista ja muista jäännöksistä päätyi Ruotsiin rotututkimuksia varten 1800-luvun lopulla ruotsalaistutkija Gustaf Retziuksen tutkimusryhmän mukana.

Henkilökohtainen juhlatilaisuus

Pälkäneellä pidetyn siunaustilaisuuden osallistujat pitivät tapahtumaa tärkeänä. Joillekin surujuhla tuntui erityisen henkilökohtaiselta.

– Mahdollisesti esi-isä on nyt tuotu takaisin, mietti Merja Virtanen, jonka esi-isä on sukututkimusten mukaan aikoinaan haudattu kirkon käytävän alle.

– On hienoa, että (hänet) saadaan takaisin. Tännehän hän kuuluu. Hän oli syntynyt vuonna 1667 ja kuollut vuonna 1753, kertoo Virtanen.

Suhtautuminen vainajiin muuttunut

Sunnuntain siunaustilaisuuteen osallistui arvovieraista muun muassa Suomen tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multala. Historiallista tilaisuutta seurasi myös Pälkäneen peruskoulun historian opettaja Jussi Suutari, jonka mukaan pääkallojen palautus on puhuttanut oppilaita.

– Kaikki ovat olleet erittäin kiinnostuneita ja kyselleet, miksi tämä on niin iso juttu. On päässyt selittämään, miten kuolleisiin ihmisiin on aikojen saatossa suhtauduttu, kertoi Jussi Suutari.

– On pitänyt myös vähän puolustaa ruotsalaisia ja kertoa, että esimerkiksi Kalevalan keruussa Lönnrotin apuna ollut Daniel Europaus toi runonkeruumatkoiltaan ihmisten pääkalloja kotiinsa Savitaipaleelle, valisti Suutari.